Tulee vähän myöhässä tämä päivitys.. On ollut vähän kiirusta. :) Mutta pistetään nyt ylös kaikki mitä muistan. Tällä kertaa treeneissä oli 3 rastia, joissa käytiin vuorotellen. Vähän jonottamiseksi se meni, ja treenit kesti yhteensä lähemmäs 3 tuntia. :O Ainakin meidän osalta. Hakuruudussa kesti, ja sinne päästiin vasta toiseksiviimeisenä koirakkona.

1. rasti oli luoksetulo ja 1-markkeerausrasti. Vuoroa odotellessa Saku kävi vähän kuumana, vieressä kun oli kolme ah-niin-ihanaa-ja-kaunista kultsu-tyttöä. ;) Puhumattakaan siitä käyttis-lapukasta, jolle odotettiin juoksuja tulevaksi.. Nuo rastihommat tehtiin metsässä lumeen tampatulla polulla. Se oli edellisen ryhmän jäljiltä täynnä hajuja, ja niin vain Sakunkin nenä kävi ahkerana maassa. Luoksetulo ok, jätin sen istumaan ja kutsuin luo. Lopussa kun olisi pitänyt tulla sivulle, niin kuono kävi taas vähän maassa. :P Toisessa luoksetulossa kouluttaja piti pentudamia koiran edessä, ja katsottiin nappaako se sen mukaansa. Saku oli kuitenkin niin vieraskoree, ettei vieraalta damia suostunut viemään. ;)

Sitten otettiin 1-markki damilla. Ihan helppo, mutta metsässä oli niin paljon riistanhajuja, ettei dami meinannut kelvata. Toistin hae-käskyn ja dami tuotiin. Otettiin vielä uusiksi, ja nyt dami tuli suoraa talteen. Sitten nouto järjettömän isolla lokilla.. Sakuhan ei ennemmin ole noutoja lokilla tehnyt, joten vähän pelotti mitä tekee. Kauan se haisteli, kouluttaja käski vain kutsua koiraa luo, ja pienen huutelun jälkeen Saku raahasi lokin siivestä takaisin. Pudotti mun eteeni, muttei haitannut. :)

Vähän tuli ristiriitainen tunne, aikaisemmin kun sanottiin ettei koiralle saa sanoa mitään kun se on riistalla/damilla. Koiran pitäisi itsenäisesti ottaa se ylös.. Sakullahan on tuota haistelua ja tutkimista aina riistalla. Kuitenkin itse olen Oonan ja Sanin kanssa toiminut juurikin niin, että jos ne jäi riistalle hengailemaan, niin kutsuin ne nopeaa luokse. Pikku hiljaa niille tuli sellainen käyttäytymisketju, että riista otetaan nopeaa talteen ja viedään ohjaajalle. Käskyt jäi automaattisesti pois. Alkuun ne siis vain hoputti koiraa ja esti sen riistalle pysähtymisen. Ja Sakullekin aion sen kyllä näin tehdä. :P Tuohan on kiinnostunut riistasta ja kantaa sitä mielellään, mutta flattimäiseen tapaan se tutkailee sitä kauan ennen kuin tuo. Sillä kutsumisella se saataisiin pois. Ja loppujen lopuksi se kutsuminenkin jäisi pois, joten siitä ei tule estettä esim. taippareissa, jossa koiraa ei saa kutsua ennen kuin riista on suussa.

2. rasti oli riistapiste, jossa oli varis, lokki ja kani. Tänne jouduttiin odottelemaan puoli tuntia, joten koira oli aikas väsynyt tässä vaiheessa. Tehtiin sillä tavoin kuin viimeksi neuvottiin, eli varis heitettiin eteen, ja koiran kanssa juostiin sen ohi. Koira siis hihnassa, ja jos koira pysähtyi tutkimaan, niin vetäisin sen vain hihnalla takaisin mukaani. Saku oli ihan lapanen, ja meinasi ettei hän jaksa tälläistä. Pienen innostamisen jälkeen nappasi variksen mukaansa, ja kanniskeltiin sitä sitten pari kierrosta. Lokilla sama juttu, ei millään olisi jaksanut.. Kanilla vähän skarppasi, vaikka aika pinnallinen ote olikin.

Kolmannen rastin kouluttajan kanssa sitten todettiin, että tällaiset on vähän turhia treenejä Sakulle. Liian yksinkertaisia. Nimittäin noudossa ja haussa Sakulla ei sitten ole ongelmia riistan kanssa. Saku on siis jo kyllästynyt noin helppoihin harjoituksiin, pelkkiin kanteluihin hihnassa. Ja Saku muutenkin toimii paremmin, kun se omatoimisesti saisi tehdä noutonsa, enkä itse olisi koko ajan vieressä.. Ts. kun se löytää metsästä variksen, se nappaa sen mukaansa ja palauttaa mulle. Sehän on se idea: etsiä ja palauttaa. Kun ne riistat ja damit on siinä jalkojen juures, ei se jaksa innostaa enää niin paljoa. Ainakaan jos tällaisia toistoja tehdään useasti.

3. rasti oli hakua. Koska Saku on tehnyt motivoimatonta ja itsenäistä hakua, niin kouluttaja täytti hakuruudn jo valmiiksi. Kerroin, että Sakulla on ollut ongelmana liika irtaantuminen, joten damit piilotettiin tällä kertaa todella lähelle, lähimmät oli parin metrin päässä ja kauimmainen 15m.

Ja kuten normaalia, Saku vetäs parilla loikalla näiden yli ja oli jo horisontissä etsimässä. Välillä palaili takaisinpäin ja oli damien lähellä, ihmettelin kun se ei saanut niistä vainua. Lopuksi tuli sitten mieleen, että Sakun kanssa ei oikeastaan olla piilotettu dameja hankeen, koska talvella ei olla hakua tehty. Kesäisin damit on olleet juurakoissa, lehtien alla, kivien päällä ja korkeammalla puissa, mutta siis lumen alta ei koskaan olla dameja etsitty. Ja nyt damit oli piilotettuna lumikerroksen alle.

Saku meni vähän liikaa vasemmalle jo melkein taakseni, joten kutsuin sen luo. Kouluttaja kävi vähän kävelemässä hakuruudussa, jolloin Saku sai vihiä että damit on lähellä. Meni parin damin päältä, sai hajun muttei tajunnut lähteä kaivamaan niitä lumen alta. Kouluttaja sitten kaivoi pari damia pinnalle, ja ne Saku sitten löysi nopeaa. Kolmannen damin tajusi jo kaivaa lumen altakin, kun sai hajun. Loput 3 damia, jotka oli 2-3m päässä minusta, nostettiin pinnalle ja ne Saku sai  käydä sitten noukkimassa.

Mutta nyt täytyy vain tehdä tällaistakin hakua, jotta tuo tajuaisi että ne damit voi olla missä vaan. Kesällähän tätä ongelmaa ei ole, joten kun se tämän oppii niin kesällähän homma on sitten helppo. ;) Tosin jossain haku voi olla suo-alueella, jonne ne damit saa kaivettua syväänkin. Joten enemmän piilottelu-hakua.

Ja sitten tuo irtaantumis-ongelma, joka meillä on siis niin päin, että Saku irtaantuu ihan liikaa. Aloittaa haun vasta joskus 10-15m päässä, kun se pitäisi aloittaa heti kun ohjaajalta saa käskyn. Tämäkin on taas kerran ollut ohjaajan moka, olen tehnyt hakua jossa damit ovat vain kauempana. Mistä mä olisin tiennyt, että haut saattaa olla noinkin helppoja. ;) Piilotteluhaun lisäksi siis damit jää lähistölle. Takarajoille menee vähän dameja, keskelle ja lähelle sitten suurin osa.

Taas uusia oivalluksia. Viime kerran jälkeen ei olla treenattu yhtään, ja tänään on seuraava kerta. IIKS. Treenit vaihtu siis sunnuntailta tiistaille. Täytyy tässä pikkuhiljaa jo alkaa valmistautumaan..

 Parin viikon tauon jälkeen, ens sunnuntaina on taas treenit, jee! Jottei nyt ihan treenaamatta tätä väliä menty, niin otettiin eilen treenit. Joku päivä viime viikollakin otettiin jotain, en nyt tarkemmin muista mitä.. Tais olla ihan perustreenit, kun en tullut tänne vuodattamaan kuinka hienosti/huonosti meni. ;) Sen verran nyt muistui mieleen, että otin varikselta siivet ja pistin ne kahteen damiin. Ja niillä siipidameilla sitten markkeja.. Ja kait ne ihan oookoosti meni.

Mutta tänään piti tulla skriivaileen eilisestä. Tehtiin tämän talven eka haku, viimeksi on tainneet rakit hakuilla viime syksynä. Tein yhteen lähimetsikköön ruudun, lumi paikoiteillen siltikin upotti, ja hidasti koirien vauhtia.. Noh, onneksi vain hidasti. Hakuruutu oli noin 50x50 (huono arvioimaan matkoja), ja sieltä löytyi 4 tennispalloa ja 10 damia. Pallot oli piilotettuina puiden juurien alle, 3 damia oli puiden oksissa roikkumassa 0.5-1.0 metrin korkeudella.

Saku oli vähän intopiukeena, kun hain koirat haku-alueelle. Koirat eivät siis nähneet että vein damit metsikköön, mutta se että lähdin pihasta damikassin kanssa antoi ihan tarpeeksi vinkkiä. Sani sai siis aloittaa, ja talteen tuli nopeasti yksi dami. Kun treenataan yhdessä, niin kaksi odotteluvuorossa olevaa koiraa istuu pari metriä lähetyspaikkaa taaempana odotellen, ilman hihnaa. Kun vuoro vaihtuu, vien vuorossa olleen koiran riviin, kävelen lähetyspaikalle, ja sieltä kutsun koiran nimellä uuden koiran vuoroon. Tämä nimi-kutsu on vasta lupa tulla sivulle. 

Kun koira on perusasennossa, se saa luvan lähteä hakuun kun sen nimi toistetaan uudelleen, tai vaihtoehtoisesti sanalla "hae". Vähän olen saanut noottia että tämä sekoittaa koirat, mutta meillä on ainakin toiminut. ;) Ts. koirat ei karkaa hakuun, ja lähtevät hakuun kummallakin sanalla. Ja että käsky olisi voimassa, niin koiran täytyy olla vierellä. Silloin esim. kukaan vuoroaan odottelevista ei lähde hae-sanallakaan hakuun, vaan ensin odottavat että saavat luvan tulla vierelle. Sakulla olen kuitenkin alkanut käyttää ennemminkin tuota hae-sanaa, mutta mielestäni on hyödyllistä että koira lähtee hakuun nimellänsäkin. Varsinkin jos tehdään lähekkäin parityötä, niin ennemmin sitten otan käskysanaksi sen nimen kuin sen hae-sanan, joka tuntuu olevan käytössä melkeinpä kaikilla..

Mutta back to the bisnes..Sanin jälkeen Sakun vuoro, jätkä haki talteen 2 palloa ja damin. Hakuun lähti ihan suorilta painamaan, kaks kolme kertaa pysähtyi tuijottamaan mua, parin sekunnin jälkeen jatkoi omatoimisesti hakua. Kävi ihan kaukanakin, hajuja ei väliin saanut kunnolla, painoi läheltäkin ohi. Pistetään se alkuhuuman piikkiin. :D

Sitten Oonan vuoro, ferrari painoi metsässä ensin purkamassa pahimmat höyryt, kun sai itsensä taas kasaan dami löytyi sekunnissa ja palautui yhtä nopeaa. Saku haki tässä välissä taas pari damia. Loppusaldona koirilla oli Sakulla 7 noutoa, Sanilla 4 ja Oonalla 3. Oonan jouduin ottamaan pois hausta, koska sitä ei tavallinen dami enää kiinnostanut. Hakuruudussa oli siis vaikeimmassa paikkaa kunnolla piilossa siipidami, jonka Saku palautti. Oona sai hajun riistasta, joten sille ei damit enää kelvannut. Löysi kyllä yhden, mutta jatkoi hakuaan, oli siinä uskossa että sieltä löytyisi vielä lintuja.. Oona siis takaisin, ja Saku sai hakea viimeisen.

Lopuksi vielä tehtiin Sakulle muisti. Käytiin yhdessä viemässä dami (tai siis heitin sen 5m päähän). Sitten pakattiin kamppeet, ja käveltiin koirien kanssa tielle. Käveltiin tietä hetken matkaa niin, että muistidamille oli noin 25m matkaa. Dami siis noudettiin päinvastaisesta suunnasta kuin se sinne jätettiin. Vaikeutena tuossa oli vielä se, että tien ja metsikön välissä oli 4m korkea lumikasa, joka täytyi ylittää jotta damille pääsi. Mutta Sakulla muisti pelas, ja dami tuli talteen. :D

Ennen seuraavaa kurssikertaa tuolle herralle voisi vähän sulatella vaakkua ja jänöä. Jos ne lähtis sitten sunnuntainakin paremmin mukaan.. Ei ohjaajan tarttis juosta nii hirveesti. x)

Ja vielä muita hyviä uutisia: Sakun dysplasialausunto tuli Kennelliitosta, jätkän lonkat nyt siis virallisesti A/A ja kyynärät 0/0. Jeee! Nyt kun vielä kerkeisi jossain välissä tarkastuttamaan sen silmät ja polvet. Onneksi niistä ei tule mitään karenssia, Saku jouduttiin lonkkakuvauksiakin varten jo nukuttamaan pienempivaroaikaisella nukutusaineella, jotta päästään Vaasaan näyttelyihin 10.4. Tulee pitkä päivä, flattejä yhteensä 43, uroksia niistä 24. :O Saa Saku kyllästyä oikein urakalla.. Se kun on ennemminkin näitä toiminnan miehiä, kehissä seisoskelu ei pidemmän päälle aina inspiroi.

 En sitten pystynyt oleen treenaamatta. Jäi eilisestä sen verran paha maku suuhun. Treenaamaan lähtiessä suunnitelmissa oli helppo 2-markki, pari muistia ja pari ohjausta.

Ensin vein ohjausdamit. Suora tie, josta kääntyi vasemmalle tie. Suoran päähän mutkaan dami + toinen vasemmalle kääntyvälle tielle noin 10m päähän. Näitä ei otettu heti, käppäiltiin kauemmaksi tekemään ensin markit. Taas suora tie. Oikealle puolelle polulle heitin damin noin 15m päähän. Käveltiin 50m tietä eteenpäin, toinen heitto vasemmalle kääntyvälle tielle noin 15m päähän. Palailtiin tietä takaisin päin sen verran että matkaa markeille olisi suurin piirtein saman verran.

Eka haettiin ensiksi heitetty markkeeraus. Kysymys "misäon", koira alkaa tuijottamaan markkipaikkaa, käsky "hae". Eka dami kivuttomasti talteen. Täyskäännös, samat rituaalit, toinen dami yhtä helposti talteen. Ei tää nii vaikeeta ookkaan.

Sitten ohjaukset. Eteen-käskyllä suoran päästä dami talteen. Toinen eteen-käsky sama paikkaan, Saku ei etene vaan alkaa haahuilemaan ja katselemaan metsikköön, josko siellä olisi jotain.. Uusi lähetys, sama. Voi prkl. Kolmas, nyt lähtee toistuvilla eteenkäskyillä menemään. Risteyskohdassa pillitän, ei reaktiota, saa hajun vasemmalla olevasta damista ja hakee sen itse. En puuttunut tähän sen kummemmin, ettei jätkän motivaatio taas mene.

Vein damit uudelleen paikoilleen. Lähetin eteen, nyt näki edessä olevan damin ja eteni suoraan. Risteyskohdassa pillitys, jätkä pysähtyi (!), osoitus sekä käsky vasemmalle, toimi! Dami talteen, sai sitten vielä hakea suoran päässä olevan damit.

Sitten lisää heittoja.. Jätetiin tielle 60m päähän muistidami. Jätin koiran istumaan, heitin damin oikealle metsikköön ojan taakse, vasemmalle suuren lumikinoksen taakse, sekä vasemmalle tielle. Eka haettiin oikealta dami, Saku tarvitsi pari lisäkäskyä että lähti syvään lumihankeen. Sitten vasemmalta, tarkoitus ottaa kinoksen päällä ollut dami. Saku ei edennyt suoraa metsikön läpi (liikaa lunta...), vaan kiersi vähän tietä pitkin ja näki tiellä olevan damin, haki ja palautti. Nyt lähetin metsän kautta, ja kinoksen päällä ollut damikin tuli talteen. Kyl se nyt nää muistaa..

Sen sijaan muistidamia, ei muistanut. Meni vasemmalle puolelle pellolle hakemaan, kyseli, juoksenteli pellolla.. Yritin vähän ohjata sitä tielle takaisin, ei onnistunut, kutsuin luo, ei totellut. Kävin sitten hakemassa, hihnalla kurmuutin sen takaisin lähetys paikalle. ;) Otettiin sitten linjana, kauheasti epäröi, toistuvilla eteen-käskyille meni. Sittem yhtäkkiä valot sytty päässä, se muisti damin paikan ja posootti täysiä damille ja sitten takaisin.

Tässä välissä Sani ja Oona sai markkeja ja muisteja. Heittelin sattumanvaraisesti dameja sinne ja tänne, koirat hakivat sen damin minkä osoitin. On se helppoa kun sen osaa.

Sitten Sakulle 2-markki, tieltä metsikköön. Tietä kohtisuorassa oli oja, jonka taakse damit heitin. Toisen lähelle 15m päähän, toisen samaan linjaan mutta noin 25m pidemmälle. Ensin kauempana ollut dami. Saku juoksi ojaa pitkin ja ohi. Nousi välillä ojasta, mutta ei saanut hajua niin palasi. Yritti haistella joka suunnasta, myötätuulessa vain ei kovin hyvin saa vainua.. Sääti hetken aikaa jotain, sitte nousi ojasta ylös ja juoksi metsikön puolella kauemmas. Palaili sieltä sitten takaisin, ja nyt sai sitten hajun. Hetken aikaa joutui lumihangesta damia paikantamaan, mutta löytyi. Fiksu koira. Alueella tuo pysyy, mutta tarkkoja putoamipaikkoja ei muista.. Lähempää ollutta markkia ei myöskään muistanut, pysähtyi, lähti väärään suuntaan, vähän ohjeistin suuntaa jolloin löysi. Että niin.

Vaikka tulikin vähän epäonnistumisia, niin into pysyi koko treenien läpi. Nyt tuli vain mieleen, että nuo markkien harjoittelemiset voisi jättää keväämmälle, kun lumet on sulanu. Lumihanki tuo vaikeutta entisestään, kun pitäisi Sakulle saada varmuutta pysyä sillä alueella, mihin näki damin putoavan, eikä se heti lähtisi laajentamaan jos ei löydä. Lumihangessa on vaikea saada kunnon onnistumisia, vielä kun se hangessa rämpiminen on aikas rankkaa. Ne markit, jotka tehtiin teillä, niin sujui loistavasti.

Noh, saas nähdä. Nyt täytyisi ottaa pillitykset treeniin, siitä pitäisi saada koiralle ehdoton. Nyt olen ollut aika lepsu, antanut useamman käskyn jos se ei heti tottele. Linjojen ja suuntien vahvistaminen, tuo eteen-käsky ei vielä kaikkialla toimi. Ne kaksi tietä jolla ollaan harjoiteltu, niin siellä toimii ongelmitta. Nyt vaan uusia paikkoja missä harjoitella linjaa, saadaan Sakulle selkeämpi kuva tuosta käskystä. :)

 Dementiasta on viime aikoina kärsinyt kyllä myös omistajakin. Treenattu ei olla viime kurssi-kerran jälkeen sitten yhtään. Tosin tuossa välissä oli Sakun luustokuvauskin. Omistaja sai huokaista syvään helpotuksesta, jätkä oli terve! Elukkalääkärin mukaan alustavat arviot A/A ja kyynärät 0/0. Oikeassa kyynärässä oli joku muutaman millin muutos (?) toiseen verrattuna, mutta pitäisi kuulemma silti olla 0. Saa nähdä mitä kennelliiton tyypit sanoo. Silmät ja polvet tarkastetaan nyt kuukauden kuluessa, saa nekin pois alta.

Mutta siis. Siihen koiran dementiaan.. Tänään treenattiin, ja tauko vähän näkyi. Ei tuu sellasta hehkutusta mitä nuo edelliset blogi-kirjoitukset ovat olleet. Mutta tätä se kai on.. koiraharrastus.

Ensimmäiseksi jätin Sakun pihaan istumaan, ja lähdin itse kiikuttamaan dameja paikoilleen. Linjat siis teemana. Suora, tuttu tie, eka dami 40m, toinen 80m ja kolmas 120m. Vähän mietitytti, mitähän tästä tulee. Käppäillessäni tietä takaisinpäin, huomasin miten rakki oli liikkunut paikoiltaan ja tarkkaili menoani. Damien vientipaikkoja ei silti nähnyt, olin sen verran kaukana. Rakille kurinpalautus, hihnalla vieden takaisin istumaan. Tässä välissä vein myös ohjausdamit, siitä myöhemmin.

Sitten itse linjojen suorittamiseen. Ensin otettiin vähän seuraamista, tarkastin oliko jätkä kuulolla. Lähetyspaikalle, eteen ja eka dami nopeaa talteen. Toinen lähetys, vähän himmaili. Vahvistin eteen-käskyllä ja lähti painamaan taas tuttuaa vauhtiaan. Meni ensin damin ohi, sai hajun, palaili takaisinpäin ja toinen dami talteen. Sitten se vaikein.. Näin pitkää linjaa ei olla ennen tehtykkään. Lähetyksessä Saku taas vähän venkoili, mutta vahvistusten kera lähti etenemään kunnon vauhdilla. Ja kyllä! Kolmaskin dami talteen! Mahtava Suppermään. :)

Sitten ohjaukset. Paikka oli T-risteys, jossa 3 damia. Ensimmäinen suoraa edessä, toinen oikealla puolella siitä 15m päässä ja kolmas vasemmalla 15m päässä. Tällä tiellä ollaan paljon myös tehty linjoja, joten alku oli hankala. Saku muisteli vanhoja muistipaikkoja, eikä edennyt suoraa ollenkaan. Kauheaa hinkkausta, lähti väärään suuntaan, kutsuin takaisin. Lähti toiseen suuntaan, kutsuin takaisin. Tässä välissä bongasi keskimmäisen damin, ja se saatiin seuraavaksi talteen.

Ideana oli ottaa eteenlähetys samaan paikkaan, pillillä pysäytys ja ohjaus oikealle damille. Mutta ei... Tässä välissä koirakin alkoi turhautumaan, eteen-käskystä jäi lähelle hengailemaan. Jätin koiran istumaan, ja kävin keskikohdassa vähän hengailemassa. Nyt etenikin suoraan, ojan yli metsään. Taas meni hetki ennen kuin sen sai sieltä pois.. Täytyy vastedes kiinnittaa paljon enemmän tuon tottelevaisuuteen kauempana huomioon. Tai siis tottelemattomuuteen. Noh, sain koiran kuitenkin siihen keskipaikkille, josta lähetin oikealle. Lähtikin ihan hyvin, pysähtyi kyselemään että NYTKÖ MÄ SITTEN SAAN HAKEA TÄN? Vähän siis epävarma tuosta aikaisemmasta selkkauksesta.. Toinen käsky ja dami talteen.

Nyt sitten heitin markkeerauksen keskikohtaan, metsikön puolelle. Tarkoitus oli lähettää Saku eteen, pysäyttää ja lähettää vasemmalle. Ei totellut pilliä, karjaisusta pysähtyi. Lähetin vasemmalle, ei uskonut että siellä mitään olisi. Markki-dami veti puoleensa. Toinen käsky ja merkki vasemmalle, nyt lähti ja löysi. Lopuksi sai hakea markkeerauksenkin.

Muut koirat olin jättänyt sisälle, mutta yhtäkkiä Oona pamahti paikalle. Otettiin sitten markkeja. Neljä heittoa joka ilmansuuntaan, yksi pellolle ja kolme metsikköön. Vuorotellen ja vähän samaan aikaankin hakivat. Oonalla selvästi enemmän intoa kuin Sakulla.. Jossain vaiheessa onnistuin tekemään ison mokan. Saku löytäessa damin pellolta, heitin toisen damin noin 30m päähän samaiselle pellolle. Saku lähti hakemaan sitä, kielsin, Saku tiputti damin eikä suostunut enää ottamaan sitä, katosi lumihanke. Tuli sitten tyhjänä takaisin. Oona sai käydä hakemassa häiriödamin, ja yritti etsiä myös Sakun pudottamaa damia, muttei löytänyt. Lähetin Saku sitten uudelleen, meni vähän liian eteen, pysäytin ja osoitin vasemmalle. Lähtikin sinne ja löysi damin.

Tässä vaiheessa piti lopetella, mutta sitten isä tuli paikalle ja tarjoutui heittelemään markkeja. Harvoin (=ei koskaan) saan ketään niitä heittelemään, joten koirien markkeeraustaidot olemattomat. Joten otettiin sitten tarjous vastaan. 2-markkeeraus, heittäjä oli keskellä ja damit oikealle sekä vasemmalle, putoamispaikkoja ei koirat nähneet.

Lähetin Sakun, mutta Oona lähti samalla. Karjaisin Oonan takaisin, jolloin myös Saku pysähtyi. Uusi lähetys, eka dami vasemmalta tuli takaisin. Toinen lähetys, koiralla ei mitään muistikuvaa, hyppää metsikköön josko sieltä löytyisi.. Käskyistä huolimatta ei tule takaisin, joten haen itse, hihnalla kurinpalautus ja vielä yksi lähetys. Pistin eteen-käskyllä menemään, koira eteni hitaasti, joten käskyä sai toistaa. Nyt sai mielikuvan damista ja lähti oikealle, mutta liian aikaisin, dami oli vasta toisen lumivallin takana. Meni kuitenkin lumivallin yli ja dami löytyi.

Oonalle sama, eka dami hyvin, toinen huonommin. Kierteli pitkän aikaa aluetta, en keskeyttänyt vaan annoin etsiä, ja löytyihän se. Tehtiin Sakulle vielä sama 2-markki, Oona kun sitä häiritsti tuossa ekassa. Heitot, Saku menemään. Etsi ensin oikealta, taas liian aikaisin ennen lumivallia, kun ei löytänyt niin haki vasemmalta damin. Toinen lähetys, jää lähelle hengailemaan. Taas eteen-käskyllä menemään, koira etenee, kääntyy oikealle taas liian aikaisin ennen lumivallia, säätää hetken ennen kuin menee sen yli ja löytää damin.

Huhhuh, mitkä treenit. Ja mikä teksti, kukaan varmaan jaksa lukea.. ;) Mutta sitten vähän mietintöjä. Sakusta on tullut aika tottelematon kun se on kaukana. Annan paljon käskyjä, joita se ei noudata, useamman käskyn jälkeen se tottelee mutta hitaasti (esim. luoksetulo). Nyt koiralle pieni kurinpalautus tässä, max. 2 käskyä luoksetulossa, sitten jo puututaan asiaan. Joko aletaan palkkaamaan siitä paremmin tai hihna käyttöön. Hihna käyttöön ainakin pysäytyksissä, sen kun koira jo osaa, muttei tottele ekalla, jos dami vetää puoleensa. Natsi-meininkiä treeneihin siis.

Toinen juttu. Saku ei osaa markkeerata kuin korkeintaan yhden heiton. Toisella kauheita ongelmia.. Tosin koira oli nyt väsynyt, mutta on tämä huomattu aikaisemminkin. Nyt vain helppoja markkeja, nuo eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Kehitellään koiran muistia enemmän. Ja pakotetaan ne apu-heittäjät välillä treeneihin, itse niitä ei voi koko ajan viskoa. :/  Vaikeita ykkösiä ja yli-helppoja kakkosia. Muisteja väliin eri paikkoihin, markkeja samoihin.

Tänään treeneissä ekat linjat sujui hyvin, sen jälkeen pientä alamäkeä. Kauheaa jankkaamista, koira ei tiennyt mitä tehdä. Huonosti suunnitellut treenit? Olisi kannattanut vahvistaa ensin damien paikkoija, eikä lähteä suin päin toteuttamaan koko tehtävää. Ei Saku lähestulkoon ole vielä tuolla tasolla, vaikka välillä saadaankin kunnon onnistumisia. Toistoja, käskyt varmoiksi. Nyt koirasta näkyi selkeästi epävarmuus myös käskyihin, näin jälkikäteen mietittynä. Toisaalta Sakulla oli kauhea hinku niille muistamilleen dameille, ja senkin takia oli vaikeaa.. Lopputreeneistä koira oli aika lapanen normiin verrattuna, ei samanlaista hullun kiilto silmissä-menoa. Eli treenit mietitään etukäteen, ei liian vaikeita, vanhoja juttuja vahvistetaan koko ajan, ei liian pitkiä treenejä ettei koiran into hyydy. Nyt ohjaajalla oli taas kauhea into treenata, ja koira jäi suoraan sanottuna vähän taka-alalle. Lyhyitä, ei liian vaikeita, motivoituneita treenejä! Tää on se fraasi, mitä aina toitotetaan, ja se pitäisi jo osata. Mutta ei..

Nyt pidetään pieni tauko treeneistä, täytyy katsoa jos ensi viikon lopulla taas jotain keksisi. Annetaan poijjalle (ja ohjaajalle) hieman taukoa, otetaan motivaatio takaisin ja sitten toteuttamaan suunnitelmaa. :) Tai katsoo nyt, josko se hyvä mieli palautuisi nopeampaa...

Ei kovin taippari-aiheinen tämä blogi tätä nykyä. Ennemmin WT-blogi.. Noh, kai me siihen taipparitasoon päästä takaisin kun treenit jatkuu ja lumet sulaa, päästään tekemään hakua! Ja sen Saku osaa! :D

 Tänään meidänkin ryhmästä kaikki 8 koirakkoa saapuivat paikalle, Sakukin sai rotu-vahvistusta! Nyt ei siis olla ainoana flattinä siellä, vaan mukana myös 9kk:n ikäinen flattipoika. Lisäksi 2 kultsua, loput 5 lapukoita.

Uusille pienesti esittäydyttiin, ja sitten päästiin heti hommiin. Sakukin malttoi olla hiljaa. ;) Alkuun taas perushallintaa, koirat riviin ja pujottelua toisten välistä. Nyt alkaa jätkän hormonitoimintakin tulemaan esille.. Urosten mennessä ohitse tuo tapitti kiltisti silmiin, eikä kontakti tippunut vaikka toinen tuli naamalle haistelemaankin. Mutta odottakaas kun 2 kaunista kultsu-tyttöä meni ohi.. Sai aika napakasti kiskaista tuon takaisin sivulle.

Perinteisen paikallaolojen sijaan tänään tehtiin häiriöityä perusasennossa oloa. Koirat siis edelleen rivissä ohjaajiensa vieressä istumassa. Kouluttajat sen sijaan hakivat damit esille, ja koirien edessä juoksentelivat taputtaen ja heilutellen dameja, samalla äännellen kuin sorsat.

Ja niin tämä minun "loistavan peruskoulutuksen omaava" nuori lätty-poikani meni ja otti ainoana koirana häiriötä noista. Veti siis hienon hypyn kohti dameja, kun kiva kouluttaja meni niiden niiiiin ihanien damien kanssa ohi. Tuli vähän puskista, en itse ollut varautunut.. Paikallaolon tuolla pitäisi olla kymppi. Noh, taas hihnasta kiskaisu takaisin ja sivulle. Nyt varsinaisen härnäämisen sijaan dameja heiteltiin koirien eteen. Nyt kaikki pysyivät rivissä, Sakukin, kun sanoin tarpeeksi tosissani paikka-sanan. Huomas et nyt äiskä on tosissaan, ja piti viettinsä kurissa. :D

Tämän jälkeen päästiin taas asiaan.. siis tekemään sellaista, mihin itse halusin erityisesti kurssilla tehtävän. Laukauksiin totuttelua. Saku oli viime syksynä sorsastuksen aloitetuksessa mukana, silloin ei tosin saanut noutoja. Hirveästi se jännitti silloin paukkuja, alun makoili häntä koipien välissä. Uusivuosikin meni raketteja pelätessä, silloin sain sen tosin rauhoittumaan namien kanssa.

Mutta tänään. Koirat menivät parijonossa tielle. Jossain vaiheessa pysähdyttiin, ja kauempaa ammuttiin laukaus. Sakulla meni heti korvat hörölle, ja kauhean tarkkaavaisena se katseli laukauksen suuntaan. Pelästynyt ei kuitenkaan. Mentiin taas hetken matkaa eteenpäin, ja pysähdyttiin. Taas uusi laukaus, ja Saku alkoi vinkumaan. Se ei pelännyt laukausta, vaan meni kierroksille.. Kuvitteli pääsevänsä noutamaan? Sorsalla se kuitenkin jotenkin yhdisti laukauksen "heittoon", vaikkei itse saanutkaan noutaa. Tässä vaiheessa toinen kultsu putosi pois, pelkäsi liikaa.

Taas mentiin eteenpäin, nyt niin pitkälle että ampuja oli meistä vajaan 10m päässä. Koirat siis nyt näkivät ampujan ja laukauksen. Saku oli toisesta laukauksesta asti kiskonut ja hyppinyt (ja vinkunut..) eteenpäin kohti laukauksia, pari kertaa sain sen kiskaista kunnolla takaisin sivulle, se kun oli edelleen seuraa-käskyn alla. Itse olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, pelkäämisen sijaan tuo oli tooooosi kiinnostunut.

Kolmas laukaus, ja Saku malttoi  pysyä paikoillaan. Tuijotti koko ajan ampujaa, ja laukauksen kuultuaan alkoi tähystelemään laukauksen suuntaan pellolle. Mun metsästyskoirani. :) Tämän ajan malttoi pysyä hiljaa. Mutta ohjaajalta putosi taas yksi iso painolasti harteilta. Mun rakkini ei ookkaan paukkuarka. Jeee!! Pikkupentuna se ei pelännyt paukkuja ollenkaan, siksi viime syksynä ihmettelinkin sen arkuutta. Nyt mietin, josko kyse olisi ollut vain ns. mörkö-iästä. Jotkut noutajat kun menettävät itsevarmuuttaan, esim. haku-ruudussa eivät etene tarpeeksi pitkälle, kun ovat näkevinään siellä mörköjä.. Josko Sakun mörkö-ikä tuli sitten esiin tuossa ampumisessa, muuten sillä ei ollut itseluottamus-ongelmia.

Ampumissession jälkeen jakauduttiin kahteen ryhmään, nyt mentiin eri kouluttajan oppiin kuin viimeksi. Saku sai meidän ryhmästä aloittaa hommat ekana, hyvä niin, ei kerennyt tylsistymään ja aloittamaan piippaamista. Hommiin päästyään tuo pitää turpansa tukossa, odotteleminen on vain niin vaikeaa.. Niin kuin flateille yleensäkin. ;)

Ensin siis muistinouto. Käytiin Sakun kanssa viemässä tien päähän dami, ja käveltiin takaisin lähetyspaikalle. Noudossa ei mitään ongelmia, Sakun daminkäsittely on hyvää ja palautukset loistavia. Damit Saku palauttaa tällä hetkellä sivulla, riistat otan vielä ns. "syliin" tai eteen. Sitten 1-markkeeraus, dami heitettiin vain tielle, joten helppo homma. Saku jäi vain hetkeksi ihmettelemään kouluttajaa/heittäjää, meillä kun ei ikinä treeneissä ole ylimääräisiä henkilöitä ollut.. Mutta muuten ok, palautus taas sivulle ja käteen.

Sitten riistatreeniin. Eka käsittelyyn vaakku, vähän jo kärsineempi tapaus. Sakulle pitäisi saada paljo spontaanimmat ylösotot, nyt haistelee/tutkii ja miettii ihan liikaa lintujen kohdalla. Treenattiinkin sitten niin, että lintu oli tiellä, ja Sakun kanssa juostiin sen ohi. Saku oli hihnassa, ja jos Saku ei sitä heti ottanut, niin nopeaa jatkettiin matkaa sen ohi. Käännyttiin takaisin, pientä hölkkää variksen ohi, Saku jäi haistelemaan, kiskaisin sen taas mukaani.

Tätä hetken aikaa, ja vihdoin tuo sitten sen vaakun nappasi mukaansa. :) Pikkuisen jouduin sitä hetsamaan/innostamaan, siitä nopeaa juoksua varikselle. Tätä pari kertaa, ja vaakku tuli kummallakin kertaa mukaan. Tätä saatiin kotiläksyksi treenata, Sakulla kun kuitenkin on kiinnostusta riistaan, nyt sille pitäisi vain saada sellainen moodi päälle, että linnun tavatessaan se napataan nopeaa mukaan.

Lokin kanssa samaa juttua, ja se napattiin jo parin ohijuoksun jälkeen mukaan. Se oli aika tuore, mutta taaskin hirveän iso. Vielä kun Saku raahasi sitä siivestä niin ei oikein onnistunut, kompasteli siihen koko ajan. Viimeisellä kerralla otti lokista jo ihan kunnon otteen, joten vesinoudoissa tuskin tulee ongelmia, uidessa se kun ottaa heti tukevamman otteen sen kummemmin miettimättä.

Saku oli sen verran edistyksellinen, että otettiin loppuun vielä yksi vaikeampi markkeeraus. Tähän mennessä nuo dami-noudot ovat olleet Sakulle aika ylihelppoja, ja kouluttaja halusi vähän testata Sakua (vaikeampi maasto, jossa koira ei näe damia, vaan sen pitää metsästää ja hajun perusteella löytää). Markkeeraus tuli nyt mutkaan, jossa oli lumikasoja ja kuoppia. Saku näki heiton, muttei putoamispaikkaa. Saku lähti noutoon hyvin, ja nopeaa löysikin damin. Jäi taas vain ihmettelemään sitä heittäjää.. Hypätessään lumivallin yli Saku pudotti damin, mutta otti sen nopeaa mukaansa ja palautti hyvin. 

Tässä vaiheessa sitten kouluttajan kanssa juteltiin, mitä olen tehnyt Sakun kanssa. Saatiinkin hyviä neuvoja, miten kannattaa lähteä etenemään. Saadaan mm. lisätä muistipaikkoja neljään ja viiteenkin, lisäksi matkaa saa kasvattaa sinne 200m asti. Lisäksi jatketaan samaan tapaan linjojen ja pillipysäytyksen opettelua.

Jos riistanoudot saadaan sujumaan spontaanimmin, meitä odottaa kuulemma ihan menestyksekäs nome-ura.  Saa nähdä, muuttaako kouluttaja mielipiteensä, kun näkee meidän 2-markit. Saku kun ei ole markkeeraajana sieltä parhaasta päästä.. Johtuen osaksi siitä, ettei sen kanssa ole yksinkertaisesti niitä tehty, yksin treenatessa joudun ne yksin heittelemään, joten kauhean pitkiä/vaikeita niistä ei tule. :P

....................................................................................................................

Kotiin saatiin taas yksi vaakku, josta oli tarkoitus ottaa siivet talteen. Sitä ennen kaikki meidän 3 koiraamme saivat pientä treeniä.. Isä haki haulikon, ja mentiin katsomaan jatkuuko Sakulla sama meno. Jäin koirien kanssa (Sani, Saku ja Oona, katso tämä blogi) tielle odottelemaan, isä meni metsikön lähelle. Tarkoituksena oli siis ampua, ja heittää varis metsään. Ennen metsää oli iso, parin metrin korkuinen lumivalli, joten koirat näkivät taas vain heiton.

Eka laukaus, ja vanhin koirani Sani karkaa noutoon.. Sani on pieni ase-fanaatikko, sorsastuksen aloituspäivinä tuo on korvaamaton noukkuri, siellä kun tyylillä ei niin ole merkitystä.. Sani ei kuitenkaan tykkää kylmistä variksista, ennemminkin lämmin riista ja sorsat ym. kanalinnut ovat ennemminkin mieleen. Joten lähetin Sakun hakemaan variksen, ja aika nopiaa se sen takaisin sieltä toikin. Kateus tekee taaskin ihmeitään.. Sanin kirmaillessa metsässä etsimässä ns. parempaa riistaa, Saku otti linnun äkkiä talteen, ettei Sani vain vahingossakaan sitä ottaisi.

Koirat taas riviin, uusi laukaus ja heitto. Oona vuoroon. Oona on the metsästäjä sisimmiltään (noutaminen ja riista ovat hänen elämänsä), mutta valitettavasti hän on paukkuarka. Jos kyseessä olisi dami-treeni, Oona juoksisi kiireen vilkkaa sisälle piiloon. Mutta noudettavana olikin riistaa, joten Oona kokosi rohkeutensa rippeet, ja lintujen vuoksi hän pysyi paikalla. :D Ja sai noutaa variksen talteen. Ampuja kierrettiin kaukaa, mutta varis tuli talteen. Oonalle käy riista kuin riista, mädäntyneimmätkin varikset kelpaa Oonalle.

Koirat riviin, laukaus, ja Sani nyt luvalla noutoon. Löysi vaakun, mutta lähti kierrokselle etsimään laatulintujaan. Saku noutoon, ja vaakku tuli nopiaa talteen. Kyl tää kotona osaa! Laukauksiin Saku suhtautui tarkkaavaisesti, koko ajan katsellen ampujaa ja heittoja. Kyllähän tästä mettäkoiranki saa.. ;)

 Aamusta asti kestäneen luku-urakan jälkeen, piti päästä haukkaamaan happea. Itselläni siis yo-kirjoituksia ensi viikolla, ja kirjoja on tuossa edelleen vino pino lukematta.. Ulos napattiin mukaan pari markki-damia, jos tuossa käppäillessä kertailisi kotiläksyjä. Ollaanpa me hirveitä hikipinkoja.. ;)

Alkuun taas Sakun seuratessa heitin damin 2m eteen, ja kun käveltiin ohi koira sai sen napata. Ok. Sitten tein niin, että tiputin damin selän taakse koira näkemättä (vähän se tietty aina kuuli..), jatkettiin matkaa, tehtiin täyskäännös, ja koira sai matkalla napata damin. Toimi, jos Saku huomasi katsoa sinne maahan. Tuo hakee aika kovasti aina kontaktia, ainakin käännösten jälkeen. Tässä auttoi huomiosana "misäon?" (käytössä mm. markkeerauksissa, koira tietää että jostain tulee heitto ja osaa olla tarkkana). Tuo auttoi, ja dami lähti taas mukaan ongelmitta. Parin kerran jälkeen käskysanaa ei enää tarvittu, jätkä hoksas että sinne maahanki voi kattella! ;D

Sitten tehtiin 2-markkeeraus, eka dami oikealle ison lumikasan päälle, vähän meni sen taakse, ettei koira nähnyt täysin putoamispaikkaa. Sitten jätin Saku istumaan, ja menin noin 20 päähän, ja heitin damin vasemmalle metsikköön. Takaisin koiran luo, seurautin sitä vähän kaueammaksi, ja lähetin hakemaan lumikasan päällä ollutta damia. Se tuli nopeaa takaisin, sitten lähetys metsikköön. Vähän meni ohi, eikä heti löytänyt. Pari kertaa pysähtyi ja kyseli multa apuja (?!), en sanonut mitään ja nopeaa tuo jatkoikin hakua. Dami löytyi, ja hieno palautus ohjaajalle.

Sakun hakiessa, olin heittänyt yhden damin lähetyspaikan taakse lumihankeen. Lähetykset tehtiin siis auratulta tieltä, ja koira joutui aina ylittämään noin metrin lumivallin. Mun piti heittää dami tielle, mutta se nyt vain jotenkin eksyi sinne hangen suuntaan.. Noh, päätin silti koettaa ohjauksella, dami oli noin metrin hangen puolella tiestä.

Eteen-käsky, ja Saku lähti menemään tietä pitkin, ei hangen suuntaan. Damin kohdalla pysäytin paikka-käskyllä (ei pilliä mukana). Hienostihan tuo pysähtyi. Hangen suuntaan kädella selkeä käsimerkki ja hae-käsky. Ja niinhän tuo pomppasi hankeen ja sai heti hajun damista... Mun Super-koira!!

Heitin Sakulle taas metsään markin, ja Sakun hakiessa heitin tieltä hankeen noin 15m päähän damin, Sakun huomaamatta. Sakun palautettua markin, lähetin sen eteen-käskyllä syvään lumihankeen. Heti kun pääsi lumivallin yli, tuo bongasi kauempana sen damin ja homma hoitui kotiin hienosti.

Tässä välissä Sakun treenit piti loppua, ja neiti-koirien päästä vuoroon. Mimmit siis teki hankeen markkeja ja muisteja, joita hakivat vuorotellen tai samaan aikaan. Sitten ajattelin tehdä vähän uudempaan paikkaan harjoituksen.. Jätin koirat istumaan, ja kävelin tietä pitkin noin 20m päähän. Heitin tieltä metsikköön damin, jatkoin matkaa toiset 20m, ja heitin toisen damin.

Oona sai hakea ensimmäisen, ja palautti lähempämä olevan nopeaa takaisin. Sani sai yrittää kauempana olevaa, muttei onnistunut.. Ei irronnut tarpeeksi, etsi vain sitä lähempänä ollutta. Otin pois, ja annoin Oonan yrittää. Ei onnistunut, koiralla ei tuntunut olevan mitään käsitystä, että siellä kauempanakin olisi dami.

Sakukin oli nähnyt heitot, joten ajattelin antaa sen yrittää. Tiesin kuitenkin, että tuokin yrittäisi vain sille lähempänä olleelle damille. Tuolla tiellä ollaan paljon tehty suoria linjoja, joten otettiin se ohjauksena. Pysäytin, mutta ihan liian aikaisin, noin 30 metriin. Höh. Käsimerkillä silti lähetin vasemmalle. Saku hyppäsi tieltä hankeen (metsikköön), ja lähti tulemaan sieltä takaisin päin, pyrki siis ekalle heittopaikalle. Pysäytin, ja käsimerkillä + eteen-käskyllä yritin saada sitä etenemään kauemmas.

Tuli muuten nyt vasta mieleen, ettei Sakulle ole edes opetettu vielä eteenmenon käsimerkkiä.. Noh, sanallinen käskykin riitti, ja jätkä lähti painelemaan kauemmas. Metsikkö-alue oli aika kapea, joten damin kohdilla Saku sai heti siitä hajun, löysi, ja palautti. Tässä vaiheessa kiljuin ja hypin tasahyppyä... :DD Mun pikkurakki ottaa vastaan ohjausta! Ei vitsit.. Mä oon sittenkin onnistunut jossain!

Tietty tähän pätee taas tämä "kyl tää kotona osaa", muttei haittaa! Nyt kun tää osaa kotona, on pieni mahdollisuus, että tää joskus osaisi muuallakin.. WT-kokeet, täältä tullaan!! (Ja miksei myös ne nome-kokeetkin.. edellyttäen että homma alkaa sujumaan riistoilla).

Treeneihin kului aikaa noin 20min, mutta ohjaajalle tuli aika sika-hyvä fiilis. Tässä kauhean stressin keskellä tuo jätkä osaa antaa taas uutta motivaatiota. :)

Kotiläksyjä ollaan nyt harjoiteltu kaksi kertaa tällä viikolla (!). Maanantaina testattiin dameilla tuota oma-aloitteisuutta. Eikä siinä kauaa mennyt, kun jätkä nappasi damin mukaansa ilman minkäänlaista vinkkiä. Pariin kertaan se pysähtyi damille, ja katsoi mua kyselevästi. Jatkoin matkaa sanomatta mitään, ja Sakukin sitten lähti perään, damin kanssa. 

Tehtiin myös kaksi luoksetuloa, joissa Sakun ja ohjaajan välillä oli dami. Saku nappasi damin kummallakin kertaa mukaansa, ilman mitään kyselyitä. Tää oli kuitenkin sen verran tylsää hommaa (koiran mielestä), joten kävin tekemässä koiralle tielle linjan. 30m eka dami, ja 45m toinen. Supermies tajusi tielle mentäessä heti homman idean, ja lähetettäessa syöksyi nopeaa pelastamaan ekaa damia. Nopee palautus äiteelle, sitten toinen dami haettiin pois autojen alta. Vähän piti tehdä häiriöö, ja Sakun hakiessa toistä damia, heitin palautusreitille toisen damin. Halusin nähdä, yrittääkö tuo vaihtaa sitä.. Sakun palauttaessa vahvistin luoksetuloa kertaalleen tänne-käskyllä, ja niin vain häiriö-dami jäi rauhaan!

--------------------------------------------------------------------------

Pistin eilen variksen sulamaan, ja tänään päästiin siihen taas tutustumaan. Vedin Sakulle noin 60m jäljen, jonka päähän jätin variksen. Saku jäljesti ihan hyvin, en kuitenkaan metsikön takia nähnyt miten Saku toimi löytäessään variksen. Sakulla kesti ja kesti, mietin pitäisikö mennä katsomaan, yrittäälä herra repiä tirppaa palasiksi.. Pillitin (joo ei sais), ja Saku palasi takaisin tyhjänä.

Uusi lähetys, Saku lähtee oikealle metsään (=väärään suuntaan). Kutsun takaisin, lähetän, Saku jää lähelle kyttäämään. Tietää mitä pitäisi hakea, muttei halua. Keskustellaan siinä sitten hetki vakavasti, ja lopulta Saku lähtee uudelleen jäljelle. Nyt ei mene kauaa, kun Saku ilmestyy vaakku mukanaan. Tehdään taas perusriehumisia, Saku sai kantaa ja palauttaa varista.

Itse olen todennut, että kateus on paras motivoija treenatessa.  Kutsuin siis Sanin ja Oonan (meidän flatti-neidit) paikalle, Saku sai istuksella sen aikaan kun ämmät teki parit noudot. Sitten taas Saku vuoroon, ja variksen nappaaminen oli paaaaljon nopeampaa. Jos kerran nuokin, niin sitten kyllä minäkin...

Tehtiin variksella samaa, kuin eilen dameillakin. Eli heitin variksen parin metrin päähän, ja seurautin Saku ohi. Ekalla kertaa vähän jäi ihmettelemään, kutsuin, ja Saku otti variksen ja lähti seuraamaan se mukanaan. Uudelleen sama homma, nyt Saku nappaa variksen mukaan oma-aloitteisesti. Kolmas yritys, toimii!

Jätettiin varis vielä tielle, ja käveltiin pellolle. Pellolta lähetin Sakun hakemaan variksen, ja Supermiäs teki taas kympin noudon. Enää Saku ei edes tiputellut varista, vaan piti sitä niin kauas kunnes sanoin "kiitos". Toki alkuun toistelin Sakulle "pidä"-käskyä, kun koira palautti eteen tai sivulle. Lopussa sitäkään ei enää tarvinnut.

Kotona siis sujuu, mitenköhän sujuu treeneissä? 

............................................................................................

Loppuun kaikki kolme lätyskää sai vielä pelastaa dameja hangesta. Sakulla oli joku outo kysely-moodi päällä, ja aina damilla jäi tuijottelemaan mua. Ehkä vähän oudoksui taas näitä yhteistreenejä, lähetin siis kaikkia koiria vuorotellen tai samaan aikaan noutoon. Kun yksi haki/palautti, heitin uuden damin, ja lähetin toisen koiran hakemaan osoittamaani damia.

Parhaillaan siis kaikki kolme koiraa oli samaan aikaan noudossa. Ehkä Saku vähän ihmetteli, kun en nyt koko ajan keskittynytkään siihen.. Tai siis sen ollessa damilla, lähetin vaikkapa Oonaa noutoon, tai otin Sanin palautusta vastaan. Kaikki damit kuitenkin tuli talteen, ja koirat sai rämpiä lumessa sydämensä kyllyydestä.

Sunnuntai-aamuna tasan klo. 12.00 Noormarkussa. Saku on ryhmänsä ainoa flatti, lisäksi mukana oli pari kultsua, enemmistö-asemaa pitää yllätys-yllätys lapukat. Näin alkuun meidän on jaettu kahteen ryhmään, meidän ryhmässä oli Sakun lisäksi kultsu ja 3 labbista.

Alkuun siis tutustuttiin, kouluttajat esittelivät itsensä ja selittelivät taipumuskokeen kulkua + ryhmäläiset kertoivat tarinansa. Tähän saatiin menemään ensimmäinen tunti. Tämän ajan Saku piippasi koko ajan! Ei prkl. Ei se ennen ole tuollaista pitänyt.. Vähään aikaan ei olla oltu yhteistreeneissä, joten kai se kävi vähän kierroksilla. Eikä toimettomana olo auttanut asiaa.. Väliin otin siinä paikallansa vähän askelsiirtymisiä yms., mutta ne auttoivat tasan sen hetken. 10s ja tuo vinkui, komensin, 10s hiljaa, vinkui.. Ei perus-Supermiestä, katsoo miten toimii enskerralla. Sitten täytyy alottaa se "ramppaaminen", eli koira vinkuu, lähden kävelemään pois ja kiskaisen koiran mukaan, palaan takaisin jne.

Sitten tehtiin ihan tavallista perustottelevaisuus-treeniä, katsottiin mitä koirat osaavat. Mentiin riviin, ja vuorollaan jokainen pujotteli koirarivistön läpi. Tässä Sakulla ei ollut ongelmaa. Kertaalleen jopa yksi 10kk lapukka-uros tuli Sakuun kiinni haistelemaan, Saku haisteli takaisin, mutta istui paikoillaan eikä lähtenyt perään.

Itse pujottelu oli surkea (Sakuksi), tuo haisteli maata ja eksyi koko ajan paikaltaan. Silti Saku omasi tuosta ryhmästä parhaan perustottelevaisuuden. Loppuun tehtiin vielä paikallaolo, koira jätettiin istumaan riviin, ja ohjaaja meni niin kauaksi kuin halusi. Palkkaamassa sai käydä kun katsoi tarpeelliseksi. Sakulla ei tässäkään onkelmia.

Sitten päästiin itse asiaan. Nouto-treeniin. Alkuun taas katsottiin mitä koirat osasi dameilla. Ohjaaja sai damin, jätti koiran istumaan ja käveli kauemmaksi. Koira kutsuttiin luo ja otettiin sivulle. Sitten koiralle annettiin dami, ja sitä seurautettiin takaisin lähtöpaikkaan. Tässä Sakulla ei pahempia ongelmia, mitä nyt tuo on taas unohtanut luoksetulo-pillityksen...

Seuraamisen yhteydessä koiralta välillä otettiin dami, ja se annettiin takaisin. Sitten treeniä muutettiin niin, että dami heitettiin 2m päähän, ja koiran piti se siitä sitten napata mukaansa. Siitä alkoi meidän vaikeudet.. Saku kun ei jostain syystä ottanutkaan sitä maasta mukaansa. :O Siis oma-aloitteisesti, minun käskystäni kylläkin.

Mietin, olisiko Saku nyt sekoittanut meidän yhden viimeaikaisista treeneistä tähän. Sakulla on ollut ongelmana damin vaihtaminen kesken noudon, ja sitä sitten treenattiin niin että seurautin Sakua damirivistön ohi, samalla kun Sakula oli dami suussa. Ja damia ei siis saanut pudottaa ja vaihtaa toiseen. Noh, tästä kotiläksyksi saatiin vahvistaa tuota damin oma-aloitteista nappaamista mukaansa.

Näiden jälkeen helppo 1-markki, ei mitään ongelmia. Sitten vihdoin kaivettiin ne riistat esille. Jeeee!! Ensin katsottiin varista. Saku oli kiinnostunut, muttei ottanut sitä suuhunsa. Reviteltiin sillä sitten kunnolla, ja johan tuo laiska lahnakin innostui (Saku oli koko treenien läpi ollut vähän innoton, ei mennyt samanlaisella draivilla kuin normaalisti).

Heti, kun Saku nappasi kiinni variksesta, lähdin juoksemaan pakoon. Tarkoituksena oli, että Sakulle tulisi kiire juosta perään. Nuoret noutaja-miehet kun ei osaa ajatella kahta asiaa samaan aikaan; päällimmäisenä ajatuksena oli saada äkkiä mamma kiinni, siinä ohella se variksen tiputtaminen/ihmetteleminen sitten unohtui.. tuloksena se, että Saku palautti variksen mammalle.

Tätä tehtiin useampaan kertaan, ja aina vain paremmin. Saku ei edes tiputtanut palauttaessaan varista heti maahan. Lokilla sama, lokki oli ISO, mutta kyllä sitäkin sitten kannettiin hienosti. Maasta Saku ei vielä suostunut oma-aloitteisesti lintua nappaamaan mukaansa, mutta hyvällä mallilla tämänkin asian kanssa oltiin. Mukaan kotio saatiin varis, kotiläksynä tarkoitus siis tutustuttaa Supermiestä näihin höyheneläjiin.

Palautteena meille oli, että Saku omaa todella hyvän perustottelevaisuuden, joka tulee auttamaan meitä paljon. Eli periaatteessa meillä on kuulemma homma jo puoliksi tehty. Kouluttaja myös ihmetteli Sakun rauhallisuutta, Saku kun osasi ottaa odottelu-ajat ihan lunkisti (alkua lukuunottamatta). Hetsauksista huolimatta Saku ei alkanut käydä kierroksilla, vaan perus-keskittyminen piti. Mielestäni Saku oli kyllä vähän lapanen noissa treeneissä, mikä lienee painanut pojan mieltä. ;) Vai veikö alun vinkuminen kaiken energian..

Mutta eka treenikerta kokonaisuudessaan ihan positiivinen, tästä on hyvä jatkaa!

 Vuosi vaihtui, ja Saku sai tarpeeksi ikää näyttelyitä varten. Niissä käytiinkin, tuloksina 2xROP-pentu. Mätsäreissä Saku sijoittui aina pennuissa, punaisen nauhan kera. Kun päästiin virallisiin näyttelyihin, Saku nappasi heti junnu-luokasta sertin kasvattajan avustuksella. :) Nouto-hommat oli vähän jäissä, pari kertaa herralle näytettiin lokkia.

Kevät tuli, lumet suli. Saku teki ensimmäiset vesinoutonsa, aluksi uitiin ns. hirvi-tyylillä, parin uimiskerran jälkeen jätkä kuitenkin oppi omatoimisesti oikean uimistekniikan. Vesinoudoissa ei siis mitään ongelmaa, kaikki veteen hukkuneet damit käytiin pelastamassa.

Toukokuussa aloiteltiin haun alkeita, motivoidulla haulla. Sakun kanssa käytiin siis yhdessä heittelemässä dameja metsikköön, ja sitten jätkä sai hakea niitä takaisin. Tässä ei ollut ongelmaa, mitä nyt Saku ei hirveän kaukasi irronnut hakemaan. Varsinainen haku aloitettiin kesäkuussa flattileirillä. Ohjaajan epäilyistä huolimatta rakki laitettiin suoraan hakutuutuun, ja eihän siinä mitään ongelmaa ollut. Saku haki ruudusta jopa alo-koiralle tarkoitetun jäljen.. Eli irtoaminen ei tule tällä koiralla olemaan ongelma. Itsevarmalla Supermiehellä on iso ego.

Leirillä tutuksi tuli myös kaislikkohaku, vesinoudot ja 2-markkeeraus vedessä. Myös linjan alkeita harjoiteltiin pellolla. Saku näki elämänsä ekaa kertaa myös variksen, jota ei leiriväsymyksen takia sitten kuitenkaan kantanut, vaikka kiinnostunut oli. Vaakku saatiin kotio, ja sillä kerettii treenaamaan pari kertaa. Saatiin myös jänis, ja siihen Supermies tykästyi nopeaa. Turkismiehiä.

Loppuvuonna treenattiin säännöllisen epäsäännöllisesti, lähinnä hakua, vesinoutoja ja jälkeä kanilla. Dameilla haku sujuu, lintuja ei saatu joten niillä ei valitettavasti päästy hakuruutua tekemään. Jäljestys Sakulta sujuu, se menee pääosin tarkkaan jäljestäen, kauhealla itsevarmuudella. Kania Saku ei jäljen päästä ole ottanut aina ensimmäisellä kertaa, vaan vasta toisella lähetyksellä.

Vuonna 2011 Sakun kanssa ollaan pääosin treenattu muistinoutoja ja linjan alkeita. Kanien kanssa ei ole mitään ongelmaa, lintuja Saku ei ole edelleenkään nähnyt (muuta kuin taivaalla). Näistä lähtökohdista siis lähdetään pitkään odotellulle taippari-kurssille!!

Ipana aloitti dami-"treenit" jo ihan pikkupentuna. Ensin sisällä harjoiteltiin syliin palauttaminen, hakea ja kantaahan pikku-noutaja jo osasi valmiiksi. ;) Kun homma sujui sisällä, aloitettiin damin kantelut pihamaallakin.

Pihalla noudot aloitettiin jäljestämisellä, heittoja ja varsinaisia noutoja ei tehty. 10m suorista jäljistä edettiin pidempiin ja kaarevampiin jälkiin. Jäljellä käytettiin ns. kestokania, joka oli pikkunoutajan mielestä ah-niin-ihana! Se palautettiin kiireen vilkkaan mamman syliin. Äiskälle oli niin hianoo ylypistellä, mitä mää nyt löysin..

Seuraavaksi siirryttiin muistinoutoihin. Käytiin penikan kanssa viemässä dami jonnekin, käveltiin pois hetken matkaa, ja ipana sai käydä hakemassa damin takaisin. Treenejä tehtiin todella harvakseltaan, suurimmaksi osaksi Saku vietti aikaansa odotellen, kun isommat hoiti varsinaisen treenaamisen. Hiljaisesta odottelusta palkkiona sai sitten muistunoudon tai sen jäljen.

Kun paikallapysyminen ja malttaminen oli kunnossa, siirryttiin markkeerauksiin. Markit oli helppoja ja lyhyitä (pakostakin, koska ohjaaja itse joutui niitä viskomaan..). Näitä tehtiin myös todella harvoin, ohjaajaa oli varoiteltu ihan tarpeeksi heittojen kuumentavasta vaikutuksesta. ;) Toisin sanoen siis koirat alkavat käymään kierroksilla, kun niille tarpeeksi heitellään dameja.

Eka pikkujäbä odottelee, kun äiskä viskoo damin.

Sitte sen saa käydä hakemas, ja sitä pitää mennä pikimmiten näyttämään äitille! Huom. Saku ei siis palauta sitä äitille, vaan se menee rehvastelemaan mitä se löysi. Äiskä kun aina kehuu niin hienoksi, tulee ihan ylypiä olo, kun olin niin super taas..

Pentu-aikana Saku tutustui riistaan vain pari kertaa, silloinkin riistana oli lokki. Muuta ei tuolloin taloudesta löytynyt.. Kanin ja variksen Saku näki vasta täytettyään vuoden. Saku oli pentuna silti todella kiinnostunut lokista, joka oli melkein yhtä iso kuin se itse. ;)

Lokin siivet oli tässä vaiheessa jo otettu talteen, jätkän oli helpompi raahata lintu takaisin äiteelle kun siivet eivät olleet jalkojen tiellä.

Talvella Sakun kanssa treenattiin noutoja harvakseltaan, ennemminkin keskityttiin tokoon. Jos jotain tehtiin, niin lenkeillä ns. muistinoutoja. Jätettiin dami jossain vaiheessa maahan, käveltiin eteenpäin, ja jonkin matkan päästä Saku sai hakea damin. Matkat vaihteli 20-100 metriin. Pellolla otettiin myös joskus noutoja, jotka jätkä toimitti kätevänä takaisin ohjaajalle.

Teräshäntä vauhdissa